Varsinais-Suomessa panostetaan maaseudun yhteisöjen kriisivalmiuteen

Varsinais-Suomen ELY-keskus on myöntänyt EU:n maaseuturahoitusta Varsinais-Suomen Leader-ryhmien yhteiselle hankkeelle, jonka nimi on Varaudumme älykkäästi maaseudulla. Varsinais-Suomessa on viisi Leader-ryhmää, jotka palkkaavat kaikki omille alueilleen hanketyöntekijän.

Leader Ravakan toiminnanjohtaja Ulla Kallio kertoo, että hankkeen tavoitteena on parantaa maaseudun kylien ja asuinalueiden valmiutta selvitä mahdollisista häiriö-, onnettomuus- tai poikkeustilanteista.

– Tavoitteena on saada hankkeeseen mukaan maaseudun yhteisöjä, jotka voivat yhteistyössä kuntien kanssa laatia kylien varautumissuunnitelmia. Me tarjoamme apua suunnitelmien tekoon ja mahdollisiin rahoitushakuihin liittyen esimerkiksi varautumista edistäviin investointeihin.

Hanke alkaa kylien lähtötilanteen kartoituksella.

– Joissain kylissä on tehty asian eteen jo tosi paljon, mutta vaihtelu on suurta ja jokaisessa kylässä edetään omien tarpeiden ja toiveiden pohjalta.

Yksi hankkeen tavoitteista on luoda kylien välille yhteistyötä ja verkostoja – myös valtakunnallisesti.

Hankealueella on yhteensä 31 kuntaa, 415 kylää ja yli 300 000 asukasta.

– Kaikki kiinnostuneet pääsevät mukaan olemalla yhteydessä oman alueensa Leader-ryhmään, Ulla Kallio kannustaa.

Esimerkkejä kylien varautumistyöstä riittää

Varsinais-Suomen kyläasiamies Tauno Linkoranta kertoo, että Varsinais-Suomen kylissä on tehty huoltovarmuuden ja varautumisen edistämiseksi jo monenlaisia toimia. Näiden teemojen ympärillä on ollut hankkeita aikaisemminkin ja nytkin Varsinais-Suomen ja Uudenmaan Kylien kattojärjestöillä on käynnissä yhteinen hanke nimeltä Keke tulee kylään – älykkään sopeutumisen yhteisöt Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla. Hankkeessa on Varsinais-Suomen puolelta mukana seitsemän kylää.

Linkorannan mukaan kyläturvallisuus rakentuu kahdelle jalalle: toisaalta se on arjen turvallisuutta ja yhteisöllistä huolenpitoa, eli pehmeää turvallisuutta; toisaalta yhteisöllistä varautumista häiriö- ja kriisitilanteisiin, eli kovaa turvallisuutta.

– Yhteisön kannalta on tärkeää tietää, keitä siellä kylällä asuu. Ketkä ovat mahdollisesti eniten avun tarpeessa ja millaista osaamista keneltäkin löytyy. Kuka on vaikka terveydenhuollon ammattilainen, kuka metsuri ja kuka pystyy korjaamaan asioita, hän luettelee.

Linkorannan kokemuksen mukaan maaseudulla on yleensä suhteellisen hyvät valmiudet selvitä monenlaisista poikkeustilanteista.

– Maaseudulla on monissa taloissa puulämmitys, oma kaivo ja vähän puutarhaa, eli heti ei olla pulassa, jos sähkö katkeaa tai kauppaan ei pääse.

Monia kylätaloja on kunnostettu ja varustettu sillä ajatuksella, että ne voivat mahdollisen kriisin tullen toimia jonkinlaisina valmiuskeskuksina.

– Niihin on hankittu esimerkiksi raivauskalustoa, sydäniskureita, aggregaatteja ja kyläradioita.

Linkoranta muistuttaa, että vaikka kylissä varautumisasiat ovat viimeaikaisten kriisien vuoksi alkaneet taas kiinnostaa entistä enemmän, ei kyse ole kuitenkaan ollenkaan uudesta asiasta.

– Jo vuonna 1933 suomalainen yhteiskunta totesi, ettei pysty huolehtimaan koko maan paloturvallisuudesta ja silloin maaseudulla virallistettiin vapaaehtoisten ja
julkisen sektorin yhteistyöllä toimiva VPK-järjestelmä.