Erityisesti varsinaissuomalaiseen makuun sopiva aromikas Antsun Sinappi on samaan aikaan makea ja sopivan väkevä! Nyt Perniön sinappitehtaalla kokeillaan Leader-tuen turvin, miten 60-luvulta peräisin oleva perinteinen resepti toimii kotimaisesta sinapista tehtynä.
Perniöläinen Jellow Factory on saanut Leader Ykkösakselilta 10 000 euron kokeilutuen kotimaisen sinapin kehittämiseen. Tällä hetkellä yritys valmistaa Antsun Sinappia vuonna 1963 tehdyllä reseptillä. Toiveissa olisi kuitenkin saada tuotteesta kotimainen, sillä se voisi olla valttikortti, jolla sinappi erottuisi edukseen kaupan sinappihyllyltä kymmenten kilpailijoiden joukosta.
Yrittäjät Jonas ja Taija-Leena Jokilehto ovat löytäneet Iisalmesta sinapin viljelijän, joka olisi avoin yhteistyölle salolaisten sopimusviljelijöiden kanssa. Perniöstä on jo löytynyt sinapista kiinnostuneita viljelijöitä.
– Hyvien siementen löytäminen tuntuu olevan tässä se vaikein asia. Sinapinsiementähän myydään paljon maanmuokkaukseen, mutta varsinaiseen sinapin valmistukseen siemeniä ei ole niin vain saatavilla. Lajikkeita on kyllä paljon. Ihan jo keltaista sinappia on useita eri lajikkeita ja sitten on vielä ruskeaa ja mustaa sinappia, Jonas Jokilehto kertoo.
Varsinainen viljely ei hänen tietojensa mukaan ole vaikeaa, jos hyvä siemen löytyy. Ja heidän tuotantoonsa riittäisi vielä aika pieni peltopinta-ala. Sen sijaan haastetta tulee olemaan siementen erottelussa, sillä pienikin määrä vihreitä siemeniä pilaa maun. Öljyisen kasvin jauhaminen hienoksi ei myöskään ole ihan yksinkertainen juttu.
– Nyt testaamme Iisalmen viljelijältä saatujen siementen makua ja toivomme, että se on hyvää!
60-luvulta tähän päivään
Antsun Sinapin resepti on peräisin Somerolta, jossa Anton Tapio piti aikanaan grilliä ja teki sen käyttöön omaa sinappia. Kun hän lopulta myi grillin seuraavalle yrittäjälle, sinapin resepti lähti Jokioisiin.
– Ostimme reseptiikan, koneet, laitteet ja kaluston vuonna 2019 ja siitä lähtien Antsun Sinappia on valmistettu Perniössä. Pääsimme Perniön Lihan vanhoihin tiloihin, eli makkaratehdas muuttui sinappitehtaaksi, kertoo Jonas Jokilehto.
Kun resepti siirtyi Jellow Factorylle, myös sinappipullon ilme uudistui.
– Halusimme antaa Antsulle uudet kasvot, joten teimme fiktiivisen ja retrohenkisen kasvokuvan yhteistyössä perniöläisen Anna-Liisa Salmelinin kanssa. Myynnissä on tällä hetkellä neljä eri makua: perinteinen, valkosipuli, konjakki ja chili. Antsulla on eri pulloissa aina hiukan erilainen ilme.
Nyt suunnitelmissa on tuoda markkinoille myös lasipurkki.
– Lasipurkin avulla uskomme saavamme uusia asiakkaita erityisesti pääkaupunkiseudulta. Ulkonäön lisäksi lasipurkissa on se etu, että sinapin voi jättää tönkömmäksi. Pullossa myytävästä sinapista pitää tehdä vähän löysempää, jotta sen saa hyvin ulos.
Eroon lisäaineista
Kotimaisuuden lisäksi Jellow Factory tekee tuotekehitystä saadakseen Antsun Sinapista lisäaineetonta.
– Alkuperäisessä reseptissä ei ole maitoa, kuten monissa muissa sinapeissa, joten se helpottaa työtä oleellisesti.
Myös lisäaineettomuuden uskotaan olevan hyvä myyntivaltti.
– Maku on kuitenkin se, mikä ratkaisee! Antsun Sinappi tunnetaan aika hyvin Varsinais-Suomessa ja Hämeessä, mutta jotta saisimme muualtakin asiakkaita, pitäisi lähteä maistattamaan tuotetta. Ensiostokselle on aina se korkein kynnys.
Monta rautaa tulessa
Jonas ja Taija-Leena Jokilehto ovat molemmat koulutukseltaan vaatesuunnittelijoita. Valmistuttuaan he perustivatkin oman vaatekaupan Salon keskustaan, mutta kun Nokia lopetti toimintansa Salossa vuonna 2012 ja keskusta hiljeni, oli pariskunnan aika keksiä jotain uutta.
– Ensin ostimme maatalousnaisten vanhan mehustamon, joka tuli meidän ulkorakennukseen. Sitten hankimme muutaman jäätelökioskin ja aloimme myydä niissä kesäisin Pappagallon jäätelöitä. Sinapin pariin päädyimme sattumalta, kun olimme ostamassa mehustamoon uusia laitteita. Samalla meille esiteltiin Antsun Sinappi ja päätimme ostaa myös sen.
Uusien yritysten lomassa pariskunta pitää edelleen myös kädentaitojaan yllä muun muassa verhoilemalla ja tekemällä puvustuksia teatteriin.
Teksti ja kuvat: Janica Vilen, Haloo maaseutu!
